–  ISOSSA PÄIVÄKODISSA VOI OLLA HYVÄ OLLA!

Kaksivuotias tyttö, joka aloitti syksyllä Vironniemessä, sai käteensä päiväkodin Viesti-lehden viime keväältä. (Viesti-lehti on päiväkodin oma lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa, ja johon henkilökunta haastattelee jokaisen lapsen) Hän tunnisti kuvista yli 70 lasta nimeltä ja kertoi, että he ovat hänen ystäviään.

Joskus vanhemmat pelkäävät ”isoja” päiväkoteja. Nehän ovat meluisia, kaoottisia paikkoja – miten lapsi pärjää? Lapsen ajatellaan olevan paremmin turvassa pienessä ryhmässä, ehkä pienessä tilassakin. Voiko iso päiväkoti olla kuitenkin hyvä paikka lapselle? Mitä jos isossa yhteisössä onkin voimaa ja mahdollisuuksia? Enemmän uusia ystäviä lapsille, pieniä ja isompia? Mutkaton kohtaamispaikka, joka tarjoaa laajemmat verkostot perheille?

Miten kannattaisi toimia, jotta isosta joukosta ja pienistä tiloista saadaan ilo irti? Mitä isossa päiväkodissa pitäisi tapahtua, jotta siellä olisi hyvä olla? Miten siellä tulisi työskennellä, mitä perheet voivat tehdä?

Vironniemessä olemme oppineet, että yhteishengen syntymiseen tarvitaan yhteisiä kokemuksia, jotka sisältävät seikkailua, tutkimista, elämyksiä ja toimintaa.

Yhteisössä on hyvä kasvaa, kun:

  1. Kaikki tuntevat toisensa ja ottavat yhteisen vastuun toisistaan (kaikki aikuiset tuntevat kaikki lapset, kaikki lapset tuntevat kaikki lapset, kaikki aikuiset tuntevat kaikki aikuiset…)
  2. Lapsia ohjataan tekemään omia valintoja, ei toteuttamaan aikuisten asettamia sääntöjä. Aikuiset valitsevat työhönsä menetelmiä, jotka tukevat tätä tavoitetta.

Miten kaikki oppivat tuntemaan toisensa? Vironniemeen on kertynyt vuosikymmenien varrella työkalupakki täynnä menetelmiä, joilla tähän päästään  – alkaen siitä, miten henkilökunta opettelee kaikkien vanhempien etunimet (ja myös käyttää niitä) vanhempien ja henkilökunnan yhteisiin juhliin sekä lasten vertaisoppimiseen.

Isossa päiväkodissa on paljon erilaisia ihmisiä, lapsia ja aikuisia. Jos siellä saa kukin olla oma itsensä, on paljon esimerkkejä siitä, miten eri asioista voi ajatella, ja miten niitä arvottaa. Jotta näin tapahtuisi, lasten on voitava kasvaa ilmapiirissä, jossa arvostetaan ajattelun kehittymistä ja omien valintojen löytymistä – ei siis aikuisten sääntöjä ja aikuisten valmista tietoa. Tasa-arvoa ei ole välttämättä se, että ‘kaikilla on samat säännöt’, voidaan miettiä myös pidemmälle.

Kun oppii tekemään omia valintoja, aikuisen ei tarvitse olla aina paikalla muistuttamassa, että ikkunaan ei saa heittää kiveä, tai ’olepas nyt kunnolla’. Lapsi voi itse miettiä, kannattaako se, mitä siitä seuraisi? Lapset oppivat toimimaan hyvin myös keskenään, ilman aikuista. Isommat näkevät pienemmät vertaisinaan. Ei synny kulttuuria, jossa isommat lapset syrjivät pienempiä eivätkä esimerkiksi tervehtisi heitä tai ottaisi mukaan leikkiin. Opitaan iloitsemaan erilaisista persoonista, ystäviä voi olla monenikäisten kanssa. Toimiessaan eri ikäisten kanssa lapset kokevat oman kasvamisensa ja saavat myös esikuvia. ”Ennen en osannut, tiennyt  – mutta nyt jo osaan, ja kohta minusta tulee yhtä taitava kuin eskareista.” ”Tänään autoin Penniä voitelemaan näkkärin!’

Aikuisten tulee kertoa omista valinnoistaan ja ajatuksistaan, pohtia yhdessä lasten kanssa ja näyttää, miten monella lailla asioista voi ajatella. Lapsi oppii luottamaan aikuiseen, joka arvostaa häntä.

Aikuisen roolin ei tarvitse olla valvoja, hän voi olla matkakumppani – tsemppari, kannustaja ja ovien avaaja uusiin mahdollisuuksiin. Aikuisen on tärkeää oppia iloitsemaan lapsista. Onnistuneen retken mittari ei välttämättä ole se, olivatko kaikki hiljaa raitiovaunussa – mietitään, mitä lasten ajatuksille tapahtui, mitä opittiin? Nämä työmenetelmät ovat avainasemassa lasten hyvän ryhmäytymisen ja toimivan lasten keskinäisen kulttuurin vaalimisessa. Aikuiset myös näyttävät omalla yhteistyökultuurillaan esimerkkiä lapsille.

Isossa päiväkodissa aikuiset voivat yhdistää voimansa, tietonsa ja taitonsa. Parhaimmillaan lapset saavat tankata siellä monen vuoden ajan elämänvoimaa, joka kantaa pitkälle. Isossa päiväkodissa saadaan aikaan hienoja hetkiä kaikille lapsille, koska voidaan suunnitella, valmistella ja toteuttaa yhdessä.

Tällaisen ilmapiirin luominen on kaikkien aikuisten tärkeä työ. Se ei synny itsestään.

Tekstin kirjaili Veera