Salatuista elämistä tuttu näyttelijä Jarmo Koski osoitti julkiset kiitoksensa (MTV 23.10.2016) Vironniemen päiväkodille ja sen tavalle lähestyä lapsia. Haastattelu tehtiin osuvasti ”muistojen puistossa” eli Säätiksellä. Avoin kirje oli osoitettu erityisesti päiväkodin silloiselle johtajalle Kiti Hakkolalle, jonka lapsilähtöinen ote oli 70-luvun lopulla ainutlaatuista. Sitä se on edelleen, ja kantaa myös pitkälle tulevaisuuteen.

”Se oli sellaista yhteistä hommaa, ja lasten annettiin osallistua. Lasten kokouksissa tehtiin päätöksiä yhteisistä asioista. Ote heijastui meidänkin perheeseen, ja meistä tuli parempia isiä ja äitejä”, salkkaritähti muistelee.

Voin allekirjoittaa Jarmon näkemykset. Ehkä itsestänikin on tullut hitusen lapsilähtöisempi aikuinen omassa perheessäni. Lasten mielipiteet ovat sitä paitsi usein parempia kuin omani, ja lapsilta voi oppia paljon.

Virtsuvuosista oli perheellemme myös konkreettista hyötyä muuttaessamme kolmeksi vuodeksi Dubaihin. Kaksi lasta meni lähes ummikkoina englanninkieliseen kouluun, mutta ei hätää. Koulussa sovellettiin suurena uutuutena Virtsusta tuttuja juttuja, vieläpä samoilla nimillä (inquiry groups, assistant pairs)… been there, done that!

Lapseni eivät hätkähtäneet erilaisuutta, poikkeavia näkökulmia asioihin ja maailmaan yleensä, eivätkä erikoisia hahmoja. Kaikkien kanssa tultiin toimeen, ja kaveritaidot saivat kiitosta. Lapseni lähtivät Virtsusta maailmalle, mutta Virtsu ei lähde heistä.

Virtsun toimintatavat olivat edelläkävijyyttä  70-luvun Helsingissä, ja mitä suurimmassa määrin myös 2010-luvun Persianlahdella. En viitsi edes kuvitella, mitä (Virtsussa vakoilemassa käynyt?) koulutuskonsultti on ideoistaan laskuttanut.

Me kaikki vironniemeläiset voimme olla äärettömän ylpeitä siitä, mitä Vironniemessä on vuosikymmenten varrella tehty ja saatu aikaan. Uskallan väittää, että Virtsun lapset on jo kautta vuosikymmenten varustettu – äskeisen konsultin sanoin – ”with 21st century skills, ready for the 4th industrial revolution”.

Tekstin kirjaili Minna