Miten vanhemmat ja henkilökunta saadaan toimimaan saumattomasti yhdessä lasten eteen, oikeasti?

5.9. vanhemmat ja koko henkilökunta istuivat yhdessä pyöreän pöydän ääreen keskustelemaan Me yhdessä-projektista, eli siitä, mitä haluaisimme tänä vuonna yhdessä tehdä.

Meitä oli paikalla noin parikymmentä ihmistä. Pöydän ääreen istuttiin niin, että henkilökunta ja vanhemmat olivat ’sekaisin’, eli ei niin että toisella puolella työntekijät, ja toisella vanhemmat. Tässä päiväkodissa monet työntekijät ovat halunneet tuoda omatkin lapsensa tänne samaan paikkaan, missä itsekin ovat päivisin. Tälläkin kertaa pöydän ääressä oli neljä työntekijää, joiden lapset ovat olleet tai ovat nyt tässä päiväkodissa.

Tässä juttuja, joita tuli esiin:

Henkilökunta etsii jokaiselle vanhemmalle sopivan tavan olla mukana päiväkodin toiminnassa. Tutustuminen tapahtuu vähitellen. Henkilökunta kyselee mistä vanhempi on kiinnostunut, mitä tekee työkseen tai muuten mielellään.’Mitä teidän perhe tykkää tehdä yhdessä?’ Henkilökunta painaa nämä asiat korvan taakse, ja miettii miten näitä aikuisten mielenkiinnon kohteita ja osaamista voisi saada yhteiseen käyttöön päiväkodin arjessa. Henkilökunta näkee vaivaa sen eteen, että kaikki vanhemmat saadaan jollain tavalla mukaan, ja pyytää reilusti mukaan tekemään jotain.

Miten tämä näkyy toiminnassa?

Kerran päiväkoti järjesti konsertin Senaatintorilla, ja sinne etsittiin kuumeisesti esiintymislavaa. Eräs isä ajoi silloin ammatikseen rekkaa. Konsertti järjestyi niin, että hän ajoi rekan torille, siitä avattiin takaosa esiintymislavaksi, ja toinen isä, joka oli muusikko, tuli esiintymään.

Toinen äiti, joka oli kuvataiteilija, piti perheille säännöllisesti savipajoja päiväkodin tiloissa. Lapset ja aikuiset rakastivat opetella työskentelyä saven kanssa.

Eräs lentäjäisä on käynyt parina vuonna opettamassa lentämistä – lentämistä on muun muassa leikitty oikean rekvisiitan avulla. Tänä vuonna yksi isä on tulossa opettamaan eskareille, miten kainalopierun saa aikaan (tästä ja muista eskarien oppimistavoitteista lisää myöhemmin!).

Tutustuminen vie aikaa, jotkut ovat mukana jo heti lapsen ensimmäisenä päiväkotivuonna, jotkut vasta viimeisenä. Myös elämäntilanteet vaihtelevat. Moni huomaa kyllä laittavansa omaa työaikaakin peliin, jotta pääsee osallistumaan.

Hyvin erilaiset perheet voivat tehdä yhdessä asioita. Meidän ei tarvitse olla ollenkaan samaa mieltä poliitikasta, elokuvista tai muista jutuista – silti voimme yhdessä vaikka järjestää kirppikseltä ylijääneitä vaatteita kasseihin ja hyväntekeväisyyteen. Henkilökunnan valmius luottaa vanhempiin synnyttää myös vanhemmissa luottamusta toisiinsa. Vanhemman ei tarvitse aina olla samassa roolissa.

Yritämme viimeiseen asti välttää, että olisi jokin ydinryhmä, joka päättää asioista ja sitten kohdistaa toimintaansa muihin. On lapsille hyvä, että jokainen voi olla mukana.

Kasvokkain keskustelu on paras tapa viestiä. Tämä alkaa siitä, kun vanhemmat tuovat lapsensa aamulla. Joku henkilökunnasta ottaa aina kontaktin vanhempaan, moikkaa ja ehkä vaihtaa jo siinä pari sanaa. Ei ole työntekijöiden keskustelurinkiä muurina, vaan tullaan aktiivisesti vastaan puiston portille. Myös iltapäivällä hakiessa on aikaa keskustella.

Jos päiväkodissa on tapahtumia, tai mitä vaan mistä pitäisi tiedottaa, se otetaan aina henkilökohtaisesti puheeksi jokaisen kanssa. Ei niin, että jollekin ilmoitustaululle ilmestyy lappu, tai vain sähköpostiin joku yleinen tiedote, vaan puhutaan jokaisen kanssa. Samalla on tilaisuus kertoa, miksi jokin tapahtuma järjestetään.

Mitä perheet saavat tällaisesta työskentelytavasta?

Lastenhoito järjestyy aina! Siis jonkun toisen perheen luona. Kun on tutustuttu päiväkodin tapahtumisssa, on helppo ottaa yhteyttä. Kyläillä voi oikein hyvin myös sotkuisessa kodissa.
Ongelmia on paljon helpompi selvittää, kun on tutustuttu yhdessä tekemällä.
Kun kaikki voivat olla mukana, kukaan ei kuormitu liikaa. Lapsi tutustuu moniin erilaisiin aikuisiin ja lapsiin. ’Yllätyin miten hienolta lapsestani tuntui, kun tulin päivällä mukaan eskariin’, eräs äiti kertoi.

Ja vielä – yhteiset tapahtumat kannattaa järjestää sellaiseen aikaan, että kaikki pääsevät sinne. Esimerkiksi isänpäivän vietto on yleensä n 16-18, ei vaikkapa 08.00-08.30.

(ajatukset kirjasivat Veera ja Reetta)